Paljon on ehtinyt tapahtua sitten lokakuun, tässäpä sitten kokoelma huippuhetkistä. Nämä siis ovat vain minun kokemuksia, eivätkä (todellakaan) kerro mitään, millainen "tavallisen" henkilön arki on koulussamme. Sellaista henkilöä ei nimittäin ole, ja yhteistä asiaa kaikista henkilöista on melkeinpä mahdotonta löytää.
Mitä sitten yleisesti:
- ...opiskelu ei ole täällä mahdottoman raskasta, mutta kuitenkin vaativampaa kuin lukiossa
- ...tuleeko huonekavereiden kanssa toimeen? Riippuu huonekavereista - itselleni kävi mielettömän hyvä tuuri huonekavereiden kanssa, eikä yhtäkään ongelmaa ole ollut
- ...ruoka on hyvää, kun vertaa suomalaiseen kouluruokaan. Eli ei parasta, mutta syömäkelpoista
- ...muiden kulttuurien ja ihmisten kohtaaminen on mahtavaa ja ainutlaatuista. Ihmiset ovat paras asia täällä.
- ...Hong Kong on paikkana upea - urbaanin kaupungin ja koskemattoman luonnon huikea yhdistelmä
- sekä paikka, jossa itä ja länsi kohtaavat
- Juoksu.
Tässä siis huippuhetkijäni tähän menneessä:
Sedan Chair Race
Lokakuun lopussa oli ensimmäinen kilpailu, joka oli keveämpi tiimitapahtuma, jossa piti joukkueena (9 ihmistä) kantaa kuningastuolia HK:n keskustan maineikkaimmalla vuorireitillä.
Kilpailuun valmistautuminen ei joukkuuemme puolesta ollut mitään ykkösluokkaa. Kaksi henkilöä tipahti kesken kaiken, ja saimme joukkuuen viimeisen jäsenen viikon ennen kilpailua, kolme päivää ennen kilpailua menimme sitten paikan päälle tutustumaan reittiii, joka ei onneksiollutkovinkaan pitkä joskin välillä erittäin kapea, mikä vaikeuttikin sitten muiden jokkueiden ohittamista. Joukkueen kapteenina oli koulun toinen suomalainen, kakkosvuotiseni Tomi. Itselläni oli joukkueen raskain työ, sillä sain kantaa tuolia edestä, mikä olisi rasittavinta juuri loppuvaiheessa kun on loppukirin paikka.
No, lauantai-aamulla oli sitten lähdön aika. Joukkueen yhteishenki oli kova ja tahto voittaa oli luja – viime vuonna koulumme hävisi kilpailun yhdellä sekunnilla, joten tiesimme että jokainen sekunti olisi kullankallis. Pahimpana vastustajana oli tietenkin se samainen koulu, jolle tuli hävittyä viime vuonna. Vastassame olli 3 muuta kolujoukkuetta, kolusarjassa kun kerran kilpailtiin. Startti onnistui hyvin, ja pääsimme hyvään asetelmaan. Lädöt tapahtuivat vuorottain, mikä hankaloitti etenemistä. Starttasimme toisen koulujoukkueen kanssa, minkä jälkeen heitä ei sitten näkynytkään.
Juoksua, juoksua ja juoksua. Tuolia oli kantamassa samaan aikaan 6 ihmistä, 3 vieressä vaihtoa varten - vaihdot sujuivat ilman suurempia ongelmia. Matkan puolessavälissä näimme edellisessästartissa lähteneen joukkueen, joten sen ohitettuamme tiesimme olevamme suhteellisen hyvässä asemassa. Matka jatkui ylämäkeen, jonka jälkeen oli sitten alamäen vuoro. Nyt näimme myös pahimman kilpailijamme ja voitonhalu vain kasvoi.
Valitettavasti juuri ohittamamme joukkue päätti aloittaa loppukirin ja ohitti meidät. Samalla alkoi myös kapea osuus, jonka aikana oli vaikea ohittaa ketään. Sisulla (ja kovalla huudolla) pääsimme taas toisen koulujoukkueen ohitse a valmistaudimme loppukirin. Finaali alkoi olla näkyvissä ja niin oli myös pahin haastajamme, joka oli juuri saapumassa maaliin. Lähdöt tapahtivat 15 sekunnin välein, joten tiesimme että meillä oli juuri sen verran aikaa. Laitoimme viimeisetkin voimamme peliin ja nopeus oli kova.
Saavuimme maaliin. Kohtapuolin, eli noin tunnin kuluttua oli tulosten aika. Me kaikki tiesimme että kyseessä tulisi olemaan vähintäänkin yhtä täpärä tilanne kuin edellisenä vuonna. Vihdoinkin saimme tietää tulokset.
Voitimme yhdellä sekunnilla. Samaisen joukkueen, joka oli vastassa viime vuonna ja jolle hävisimme sekunnilla. Fiilis oli mahtava ja sanoinkuvaamaton.
Li Po Chunin kaksi suomalaista:
Maxim (2011-13)
Tomi (2010-12)
China Week - Nanning
Syyslukukaudella kaikki ykköset (eli ensimmäisen vuoden opiskelijat) lähtevät viikoksi Kiinaan. Kaikki eivät lähde samaan paikkaan, vaan oppilaat jaetaan kahdeksaan eri ryhmään, jotka lähtevät milloin minnekin.
Meidän ryhmämme meni Nanningiin, jossa opetimme englantia paikallisisessa koulussa. Koulu oli entisiin vähemmistöihin kuuluville tytöille, jossa he myös asuivat. Opettamisen lisäksi ohjelmaan kuului tutustumista itse kaupunkiin (sekä maaseutuun), museokäynti, "kulttuuri-iltama" sekä paljon muuta. Viikko oli avartava ja ajatksia herättävä, mutta myös erittäin raskas. Viettämämme aika ei ollut liian lyhyt, mutta ei myöskään liian pitkä. Lähdimme sunnuntai-illalla ja paluumatka alkoi lauantai-aamulla, kello neljä. Tuo viikonloppu tulisi olemaan raskain, mitä olen tähän menneessä kokenut.Nimittäin...
The Hong Kong 24 Hour Race 2011 
...24hour race, jossa paikalliset koulut lähettää joukkueen juoksemaa 24 tuntia hyväntekeväisyyden vuoksi. Tuotto menee ihmiskaupan vastaiseen toimintaan ja lasten pelastuskeskuksille kaakkois-Aasiassa. Kilpailun perustettiin 2010, perustajana LPC:n oppilas, Christopher Schrader. Viime kesänä hän ylitti Gobin autiomaan historian nuorimpana henkilönä.
Heräsin siis kello neljä, ja matka alkoi kohti lentokenttää. Sieltä sitten alksi Shenzheniin ja sitten kotiin. Kiinan ja Hong Kongin välisellä rajapisteellä näki kuinka kovasti "kiinalaiset" haluavat Hong Kongiin. Ihmismeri oli sanoinkuvaamaton. Kiinalaisten lienee turha odottaa viisumivapautta, ainakin tällä vuosisadalla.
Vihdoinkin taas sivistyksen parissa eli Hong Kongissa. Kilpailu alkoi yhdeksältä aamulta, joten yritin päästä paikalle mahdollisimman nopeasti. Lopulta pitkän metro- ja taksimatkan jälkeen, kello kolme, saavuin Lugard Roadille, jossa kilpailu oli täydessä vauhdissa. Kouluilla oli sekä poika- että tyttöjoukkue, joissa kumassakin enintään 9 ihmistä, joista yksi vuorollaan juoksee Lugard Roadin ympäri, noin kolme kilometriä. Saatta vaikuttaa helpolta, mutta tuo 3km juostaankin täydellä vauhdilla, jotta seuraava henkilö pääsee kartuttamaan kilometrimäärääjoukkeelle. Ensimmäiset 5 kierrosta menevät leikiten, mutta tämän jälkeen alkaa jo tuntua.
Olin joukkueen ainoa ykkösvuotinen, sillä muut olivat joko lepäämässä koululla raskaan China Weekin jälkeen tai edelleen Kiinassa; osa paikallisista lähti takaisin kotiin viikonlopuksi. Itse siis lähdin siis juoksemaan, matkalaukun kanssa, parinsadan kilometrin jälkeen.
Kakkosvuotiset ottivat minut vastaan ilolla ja riemulla, sanoen kuinka voitimme juuri tämän kisan. Jo viidentoista minuutin päästä olin jo juoksemassa; heti ensimmäisellä kierroksella tuli joukkuueen ennätysaika.
Ja niin se jatkui. Jatkui ja jatkui. Kilpailu oli oikeastaan vasta alkamassa - 6 tuntia mennyt, 18 jäljellä. Aika lensi kuin siivillä, ja kohta olikin jo keskiyö. Osa joukkueesta meni nukkumaan, minä ja muutama muu jatkoimme ilman mitään sen kummempia.
Joka kierroksella näin Hong Kongin entistä kauniimpana. Pimeydessä, jossa jokainen pilvenpiirtäjä näkyi kauniina kaikkien valojen keskellä.
No, niinhän se jatkui ja jatkui, keskiyöstä aina kello yhdeksään. Lopputulos? Tyttöjen joukkue pääsi kakkossijalle:
Poikien joukkue voitti - valitettavasti jaetulla sijalla (allekirjoittanut istumassa):
Sekä tietenkin poikien ja tyttöjen joukkueiden yhteistulos, koulun joukkue - VOITTO!
Lopputulos: Voitto. Eniten juostuja kierroksia. Aikaa nukkumatta - 36 tuntia.
European Cultural Evening - ECE
Koulullame on 5 kertaa lukuvuoden aikana Cultural Evening, eli eri maanosien järjestämä show. Lokakuussa oli Afrikka, marraskuun loppupuolella oli Euroopan vuoro. Show kesti vajaat kaksi tuntia, ja koostui 18 eri osasta, joista itse olin mukana kymmenessä. Tässäpä yksi niistä:
„Funny, smart, lively, and yes, no endless dances in interchangeable skirts, no Eurovision (yeah!) and I have to say, very very funny Scandis. And yes, the Finns. Loved it.“
Sylla, koulun historian opettaja
Valitettavasti skandinaavien ja suomalaisten omaa esitystä ei vielä löydy Internetistä, mutta ilmoittelen kun ne sieltä löytyvät.
Sinne, tänne ja takaisin
Joulukuun puolessa välissä oli reissu edessä, ensimmäistä kertaa kodista kotiin. Lomani sujui mainiosti, joskin välillä oli pientä koti-ikävää, kaipasi takaisin "koululle". Toisaalta nyt pystyi arvostamaan asioita, sekä Helsingissä että Hong Kongissa. Loma oli 3 viikkoa, mikä oli tarpeeksi pitkä aika.
Paluu sujui täydellisesti, jetlag ei vaivannut ja rytmi oli edelleen tallessa. Ei ehtinyt kulua kuin 6 päivää, ja oli taas seuraavan haasteen vuoro.
Green Power Hike (50km, Junior Team)
Minä sekä kaksi ystävääni, Mary (HK 2.-vuotinen) ja Matias (Norja, 1.-vuotinen) osallistuimme koulun nimissä, mutta omasta aloitteesta yhdessä Hong Kongin suurimmista vaelluskilpailta. Tai vaellus ja vaellus, meidän kohdalla se oli juoksua.
Tarkoituksena on siis kävellä/patikoida/juosta 50km - ylämäkeen, alamäkeen, vuoria ylös ja alas; asfalttia, kiveä, hiekkaa - kaikkea mahdollista; mahdollisimman nopeasti. Osallistuimme Junior Teamina, eli me kaikki olimme alle 18-vuotiaita.
Tuon ikäsarjan ennätys oli 12 vuotta vanha, 6 tuntia ja 6 minuuttia. Tavoitteenamme oli rikkoa tuo ennätys. Sekä tietenkin voittaa, mutta se oli itsestäänselvä juttu.
Ja niin siinä juostiin, juostiin ja juostiin. Maisemat olivat upeita - samalla pääsi myös tutustumaan kunnolla Hong Kongin luontoon ja itse Hong Kong Islandiin.Matka jatkui sutjakkaasti aina 30 kilometriin saakka, jolloin Matiaksen jalkka kramppasi, ja tämän jälkeen jouduimme aina välillä pysähtymään. Tavoite kuitenkin pysyi samana.
6 tuntia oli startista kulunut, ja jäljellä enää vajaat parisataa metriä. Loppukiri. Ilo purkautuu. Voitimme. Ja rikoimme vanhan ennätyksen reilulla viidellä minuutilla, loukkaantumisesta huolimatta.
我祝你们新年快乐！恭喜發財!Kung Hei Fat Choy!
Onnellista (kiinalaista) uutta vuotta!
Maxim Moshnyakov
LPC-UWC 2011-2013
maxim13@lpcuwc.edu.hk
